pukkel

substantiivi
  1. Pukkel on pieni, kohonnut alue iholla, usein täynnä nestettä tai talia. Se voi olla esimerkiksi finni tai muu ihon epäpuhtaus. substantiivi
    Hän puristi pukkelin kasvoiltaan ennen tärkeää tapaamista.
    Teini-ikäisenä minulla oli usein pukkeleita otsassa.
  2. Pukkel voi myös tarkoittaa pientä kohoumaa tai epätasaisuutta jollakin pinnalla, esimerkiksi maassa tai vaatteessa. substantiivi
    Polulla oli pieni pukkel, johon kompastuin.
    Puseron selässä oli pukkel, joka häiritsi istuvuutta.