orina

substantiivi
  1. Hevosen ääntely, erityisesti oriin ääntely. substantiivi
    Tallissa kuului jatkuvaa orinaa, kun ori etsi tammoja.
    Ori aloitti kovaäänisen orinan nähdessään kilpailijat.
  2. Puhuminen tai keskustelu, joka on äänekästä tai jatkuvaa. substantiivi
    Kahvilassa oli niin paljon orinaa, että oli vaikea kuulla omaa ajatustaan.
    Luennolla opiskelijoiden orina häiritsi opettajaa.