Kita

substantiivi
  1. Eläimen suu, erityisesti petoeläimen tai suuren eläimen suuaukko, joka on usein pelottavan näköinen. substantiivi
    Leijonan kita avautui uhkaavasti.
    Krokotiilin kita on täynnä teräviä hampaita.
  2. Laajasti avautuva aukko tai halkeama, joka muistuttaa eläimen kitaa. substantiivi
    Vuoren kita nieli kiipeilijän.
    Maan kita aukesi ja nielaisi autotien.

käännökset

🇸🇦 Arabia → فم yleiskieli, eläinten ja ihmisten suun yleisnimitys
🇺🇸 Englanti → mouth (of an animal) contextEverydayUse
🇪🇸 Espanja → boca arkikielinen, eläimen tai ihmisen suu
🇳🇱 Hollanti → kaari contextLiterary
🇮🇹 Italia → bocca arkikielinen, eläimen suu
🇯🇵 Japani → 口 yleinen, anatominen termi suun yhteydessä
🇬🇷 Kreikka → γαμψός στόμα eläinten anatomia, yleiskieli
🇳🇴 Norja → kjeft puhekieli, arkinen, haukkumasana
🇵🇹 Portugali → boca yleinen, arkikieli
🇵🇱 Puola → paszcza puhekieli, eläinten suu
🇫🇷 Ranska → gueule puhekieli, eläimen suu tai ihmisen suu puhuttelussa
🇷🇴 Romania → gură arkikielinen, yleiskieli
🇩🇪 Saksa → Rachen lääketieteellinen, anatomia
🇩🇰 Tanska → gab puhekieli, arkinen
🇹🇷 Turkki → ağız arkielämä, yleinen käyttö
🇭🇺 Unkari → száj arkikielinen, eläimen tai ihmisen suu
🇪🇪 Viro → suu yleiskielinen, anatomia